Kirjallisuustehtävä

Kirja:                    Harhapolkuja savannilla

Kirjailija:            Alexander McCall Smith

Kustantaja:        Otava

Julkaisuvuosi:  Englantilainen versio 2010, suomalainen versio 2012

***

Kirjan kuvaama kulttuuri antaa minulle erikoisen kuvan ihmissuhteista. Tässä botswanalaisen kulttuurin omaavassa kirjassa kunnioitetaan erityisen paljon sukulaisia ja niitä ystäviä, jotka ovat auttaneet apua tarvitsevia. Kirjassa on myös tulehtuneita ihmissuhteita päähenkilön Precious Ramotswen ja muiden sivuhenkilöiden välissä. Yleisesti botswanalaiset kirjan mukaan ovat hyvin ystävällistä väkeä. Kirjassa sen huomaa siitä, että automekaanikko J.L.B Matekoni teki töitä naapurustolleen ilman minkäänlaista palkkaa. Ystävällisyyden huomaa myös siitä, että tarvitseville annetaan yleensä yösija ja ateria. Miesten ja naisten välisiä suhteita kirjassa ei oikein saanut näkyvästi selville, mutta pääsääntöisesti miehet arvostivat naisia niin kuin esimerkiksi Suomessa. Mma Ramotswe oli itse hyvin ystävällinen henkilö, koska hän auttoi myös muita pulassa olevia. Tietysti hänen työnsä etsivänä vaikuttaa ystävällisyyteen, mutta hän oli aidosti ystävällinen muille ihmisille.

***

Kirja avasi minulle myös hiukan botswanalaisesta yhteiskunnasta. Ihmisten elintavat olivat joissakin paikoissa huonot, mutta toisissa paikoissa taas yllättävän hyvät omasta mielestäni. Tiet olivat pääsääntöisesti surkeassa kunnossa, ihmiset elivät pienemmissä taloissa ja ihmiset tulivat toimeen omilla viljelmillään kuten myös kaupankäynnin avulla. Botswanalaiset eivät ole erittäin varakasta kansaa. Heidän rahayksikkönsä on pula, joka on aika arvoton raha. Varallisuuserot huomasin kirjassa todella hyvin, koska joillakin henkilöillä oli vanha auto, pienehkö koti tai muu huomattava seikka. Teknologiasta sain selville, että teknologia on suurin piirtein nykyaikaan verrattaessa, koska Mma Ramotswe ajeli sinisellä uudella pakettiautolla. Kirjassa on jopa kohta, kun hän vertaa vanhaa ja uutta autoaan. Hän todella piti vanhasta, valkoisesta pakettiautosta, joka oli nyt romutettuna.

***

Erittäin keskeisiä henkilöitä kirjassa ovat Precious Ramotswe. Hän on kirjan päähenkilö, erittäin nokkela, ystävällinen ja empaattinen etsivä. Hänen apulaisetsivänään toimii Grace Makutsi, joka oli mahdollisesti kirjan toinen päähenkilö, hermoileva ja puolensa pitävä nainen. Tarinan aikana Mma Makutsi muuttuu pysyvästi, kun hänen sulhasensa Phuti Radiphutin jalka murskaantuu pakettiauton ja seinän väliin. Mma Ramotswen hyvä ystävä J.L.B Matekoni oli erinomainen autokorjaaja, joka osasi huoltaa pienemmät kuin myös suuremmat esineet ja asiat. Paikallisen orpokodin johtaja Mma Potokwani auttaa Mma Makutsia tämän tilanteessaan, kun ilkeä Phuti Radiphutin täti oli ottanut Phutin tämän taloon asumaan jalkansa vuoksi. Hän ei päästänyt Mma Makutsia tapaamaan tai edes käymään Phutin luona, jota Mma Potokwani piti naurettavana.

***

Kirjan päätapahtumia on monia. Mielenkiitoisimmat ovat ehkä tässä: kirjan alussa Mma Ramotswe saa kirjeen, jossa häntä pyydetään etsimään henkilö, jolle eräs amerikkalainen turisti on luvannut kolmen tuhannen dollarin perinnön. Hiukan myöhemmin herra Kereleng tulee tapaamaan häntä. Mies kertoo erikoisen tarinan, jossa hän ja hänen ystävänsä Violet Sephotho muuttavat taloon. Asiakirjoja tehdessään Violet pyytää herra Kerelengiä laittamaan talonsa hänen nimiinsä. Violet myöhemmin asettaa sukulaisensa taloon, josta herra Kereleng ei pidä ollenkaan. Tässä tilanteessa pyytää Mma Ramotswea tutkimaan, pystyykö herra Kereleng tehdä enää yhtään mitään. Mma Ramotswe huomaa asiakirjoista, että paperissa on virhe. Kun tämä huomattiin, herra Kereleng saa talonsa takaisin ja on onnellinen. Seuraava päätapahtuma kertoo Phutista ja tämän ilkeästä tädistä, joka vei Phutin Mma Makutsin edestä. Mma Potokwani auttaa Mma Makutsia hakemaan Phuti Radiphutin takaisin ilkeän tädin huostasta.

***

Kirjan opetus minulle oli ehkä hiukan monimutkainen. Se opetti, että kärsivällisyydellä saa enemmän kuin äkkipikaisuudella tai nopeudella. Se opetti, että nokkela ihminen voi saada enemmän kuin äkkipikainen henkilö. Kirjassa käytiin monessa eri paikassa, joten se myös opetti geologisia paikkoja, kuten Botswanan paikkojen nimiä, jokien nimiä ja myös yhden kuppilan nimen. Ihmisestä ja millaisia ihmisiä on olemassa kirja opettaa minulle sen, että meitä on monenlaisia. Esimerkiksi Phutin täti on melkein peilikuva Precious Ramotswelle, koska täti on ilkeä, äkkipikainen ja jopa loukkaava. Tällaisia henkilöitä on monia maailmassa, mutta en ole tavannut heitä kuin pari. Kirja opetti myös Botswanan pääuskonnon erilaisia piirteitä, kun Mma Ramotswe kävi kirkossa.

***

Kirja oli mielestäni todella hyvä, koska kirjassa on monia myötätuntoa herättäviä kohtia, mutta myös suuttumus saa vallan kirjan yhdessä kohdassa. Suuttumus tuli esiin eniten siinä kohtaa kirjassa, kun Phutin täti ei päästä Mma Makutsia tapaamaan omaa sulhastaan. Täti keksi aina tekosyyn, jotta tapaaminen ei kävisi toteen. Myötätuntoa herättää eniten ihmisten ystävällisyys ja tapausten ratkaisukohdat, esimerkiksi miten Violet oli vienyt herra Kerelengin ostaman talon. Loppujen lopuksi hyvä voittaa tässäkin tilanteessa, vaikka sitä ei ensin ehkä niin luulisi. Kirjassa minua ei mikään ihastuttanut, mutta oli kohtia, joissa hymyilin leveästi lukiessani kirjaa eteenpäin. Sellaiset kohdat kirjoissa ovat mielestäni ainutlaatuisia ja ne muistaa yleensä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin.

***

SITAATTI :

 Hän sulki silmänsä. Vanhan ystävän seurassa voi tehdä niin – voi sulkea silmänsä ja ajatella maata, joka on antanut meille elämän ja hengen, ja kaikkia syitä, joiden vuoksi on onnellinen siitä, että saa elää niiden ihmisten kanssa, jotka tuntee ja joita rakastaa.